VIIKKOSANOMAT 4.4.1958

BETONIPYHÄKKÖ

Le Corbusier hämmästytti maailmaa bunkkerikirkollaan

[Tuon tähän alkuperäiset kuvat heti kun löydän vanhat diat jostakin!]

Saône-vuori Ronchampin pienen kaupungin lähellä Ranskassa on jo tuhansia vuosia ollut pyhiinvaeltajien matkan pää. Vuoren tasaisella huipulla on ollut pyhäkkö, jossa vaeltajat ovat käyneet rukoilemassa. - Saône-vuori  on kuitenkin myös sodakäynnin kannalta tärkeä, sillä siltä on suuremmoinen näköala sille tielle, jolta hyökkäys Keski-Ranskaan voidaan suorittaa, ns. Belfort-solaan.

Kirkon kohtalo on kautta aikojen ollut sidottu sotiin. Kun jälleenrakennustyöt - ties kuinka monennen kerran - aloitettiin vuonna 1922, ne kestivät aina vuoteen 1939, jolloin vuorella oli taas uusi Notre Dame du Haut. Viime sodan aikana vuori oli saksalaisten hallussa, ja vuonna 1944 kirkko jälleen tuhottiin.

Ronchamp on pieni vaatimaton kaupunkipahanen, jolle kirkon uudestaan ja uudestaan rakentaminen tulee kovin kalliiksi. Nyt toisen maailmansodan jälkeen, kun uuden kappelin rakentaminen jälleen oli ajankohtainen asia, päätettiin rakentaa tämä uusi samasta aineesta kuin bunkkerit, raudoitetusta betonista. Siinä mielessä Ronchampista lähetettiin valtuuskunta kuuluisan betoniarkkitehdin Le Corbusierin luo Pariisiin. Käytyään tulevan kirkon paikkaa katsomassa arkkitehti vastasi pyyntöön myönteisesti ja arkkitehdinpalkkiokin sovittiin minimaaliseksi.

Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1953 ja uusi pyhiinvaelluskappeli vihittiin tarkoitukseensa kesällä 1955. Valmistumisestaan lähtien on Notre Dame du Haut kerännyt pyhiinvaeltajia ja uteliaita läheltä ja kaukaa. - Suurin kohu alkaa olla hälvennyt, ja on ehkä jo opittu näkemään, että uusinkin muodoin voidaan luoda hiljainen ja harrastunnelmainen kirkkosali. - Uusin muodoin kylläkin, mutta käyttäen hyväksi ainoastaan yhtä tämän hetken monista teknillisistä apukeinoista - rautabetonia. Sehän on materiaali, joka suo meille pitkät jännevälit ilman pilareja ja palkkeja, antaa meille vapauden muokata seinät kaareviksi ja tekee mahdolliseksi puhkaista aukon käytännöllisesti katsoen kuinka vain. Sen sijaan ei tässä kirkossa ole lainkaan käytetty sähkövaloa, jota niin monet suunnittelijat pitävät kirkossa välttämättömänä, mutta jolla useimmiten vain pilataan sekä uudet että vanhat kirkot. Päivänvalo ja kynttilänvalo riittävät - miksipä eivät riittäisikin.

Lähellä sijaitsevassa Besanconin kaupungissa toimii elin, nimeltä Commission Diocésaine d'Art Sacré. Sen tehtäviin kuuluu tarkistaa uusien kirkkojen piirustukset uskonnolliselta ja esteettiseltä kannalta sekä avustaa rahallisesti oman piirin kirkkorakennushankkeita. Komission jäsenet edustavat kirkkoarkkitehtuurin kannalta erittäin pätevää joukkoa: ranskalaisia katolilaisia pappeja, jotka haluavat kulkea uusia teitä voittaakseen nuorison mielenkiinnon ja ymmärtämyksen. Toiveena on saada nuoria rohkeita arkkitehteja kirkon palvelukseen rakentamaan uudenaikaisia vieläkin vallankumouksellisempia pyhäkköjä.