MARIKKI PENTTILÄN KIRJOITUKSIA


Uusi Suomi  3.5.1986.

Maailma näytteillä Kanadassa


Eilen, toukokuun 2. päivänä avattiin vuoden 1986 maailmannäyttely, EXPO 86 Vancouverissa, Kanadan länsirannikon miljoonakaupungissa. Maailmannäyttely on avoinna lokakuun 13. päivään asti joka päivä kello kymmenestä aamulla kello kymmeneen illalla.

Vancouverilaiset ovat sekä ylpeitä että hermostuneita maailmannäyttelystä. Arkkitehti, jonka toimiston ikkunat avautuvat Expon suurimmalle pysäköintialueelle pääportin edessä, vannoi siirtyvänsä viideksi kuukaudeksi yövuoroon saadakseen työrauhan.

Maailmannäyttelyn näyttelyalue False Creek satamalahden rannalla on entistä käyttämättömäksi jäänyttä ratapihaa, teollisuusaluetta ja pikkuveneiden satamaa. Rantaviivaa on nelisen kilometriä ja näyttelyaluetta 70 hehtaaria, josta 8 on paalujen varassa laitureilla.

Alueen omistaa tällä hetkellä Brittiläisen Kolumbian maakunta, joka on sen vähitellen ostanut yksityisiltä tarkoituksella kehittää siitä seuraavien kahdenkymmenenviiden vuoden kuluessa sekä liikekeskustan kasvualue että veteen rajoittuva asunto- ja puistovyöhyke.


Vancouverin EXPO 86 juhlistaa kaupungin satavuotispäivää. Vuonna 1886 valmistui rautatie Kanadan länsirannikolle ja puuteollisuuden varaan perustettu kaupunki alkoi kasvaa.

Vancouverin taustaan sopii, että Expo 86:n teema on "World in Motion, World in Touch" eli liikkuminen ja tietoliikenne tämän päivän maailmassa. Näyttelyssä kysytään, pysyykö tekniikka vaatimusten mukana ja toisaalta, pysymmekö me tekniikan mukana.

Vaatimattomasta alusta, jota kutsuttiin "Transpo 86" kasvoi kokonainen maailmannäyttely. Suojelijana on Kanadan valtio, isäntänä ja rahoittajana Brittiläinen Kolumbia eli Kanadan läntisin maakunta ja isäntäkaupunkina Kanadan kolmanneksi suurin kaupunki, Vancouver.

Osallistujamaita on 54, sen liäksi mukana ovat melkein kaikki Kanadan maakunnat, useat Yhdysvaltain osavaltiot ja kolmisenkymmentä suuryhtiötä. Huomiota kiinnittää, että Pohjoismaista on mukana vain Norja.

Koko näyttelyn ajan alueella on mitä merkillisempiä ajeluja ja näytöksiä. Tavallisimmasta päästä luultavasti riippuliitäjät, kanootit, kajakit ja nelivetojeeppien ralli sekä maastomoottoripyörien kilpailu.

Erikoisnäytöksiä, taidetapahtumia...

Perinteisistä liikkumavälineistä on näytteillä parikymmentä höyryveturia, ja satoja höyrylaivoja, purjelaivoja ja soutuveneitä kokoontuu heinäkuussa lahdelle.

DC-3 merkkisten lentokoneiden 50-vuotispäivää juhlistava ohilento on kesäkuussa, kahdeskymmenesviides vuosittainen lentonäytös Abbotsfordin lentokentällä taas elokuussa, mukana mm. Concorde. Tarjolla on myös rullalautakilpailua ja päivittäin Kanadan ratsastavan poliisin ratsastusnäytös musiikin tahdissa. Hevoshullujen iloksi myös tallit ovat avoinna yleisölle.

Vancouverin jalkapallostadionilla vastapäätä näyttelyn pääporttia, on koko heinäkuun viitisensataa vanhaa autoa 1800-luvun lopusta vuoteen 1956 asti. Samassa näyttelyssä esitellään myös tulevaisuuden ajoneuvoja.

Niiden 165 päivän ajan, jotka Expo 86 on avoinna, koko Vancouverin kaupunki, näyttelyalue mukaanlukien, on täynnä teatteria, tanssiesityksiä, konsertteja, oopperaa ja balettia. Mukana ovat Kiri Te Kanawa, Placido Domingo, Kirovin baletti, Kanadan ratsastavan poliisin esiintyjät ja Norsunluurannikon kansantanssijat ja kaikki siltä väliltä. Vancouverin kulttuuritarjonta on muutenkin runsasta, mutta Expo-viikkojen ohjelma on läkähdyttävä.

... ja vakavaa sisältöä

Expon teema antaa mahdollisuudet järjestää jos jonkinlaista sirkushuvia sekä lapsille että aikuisille huviajelujen ja näytösten muodossa, mutta näyttelyllä on myös vakavaa sanottavaa.

Näyttelyn ohjelmaan on sijoitettu neljätoista teemajaksoa, jotka vaihtelevat pituudeltaan kuudesta päivästä kuuteen viikkoon. Asiantuntijat ja tiedemiehet tapaavat toisiaan teemapäivien aikana ja yleisölle esitellään muun muassa etsimis- ja pelastusvälineitä, kaupunkien joukkoliikennevaihtoehtoja, vanhusten tai vammaisten tietoyhteyksiä ja liikkumisapuneuvoja, kauppamerenkulkua, lentoliikennettä, vaihtoehtoisia polttoaine- ja voimanlähteitä sekä ihmisvoimaisia kulkuneuvoja.

Mielikuvituksen leikkiä lienee suunnitelma tyhjiöstä maanalaisissa rautatietunneleissa, jolloin ilman aiheuttama kitka häviäisi ja ainoaksi nopeutta rajoittavaksi tekijäksi jäisi maanpinnan kaarevuus. Kuvitelmissa puhutaan meluttomuudesta, saasteettomuudesta ja mahdollisuudesta käydä lounastunnilla ostoksilla toisella puolen Atlanttia.

Sen sijaan Japanin esittelemä HSST (High Speed Surface Transport) on kaiketi todellinen vaihtoehto, jossa juna liikkuu niin suurella nopeudella, että se näyttää melkeinpä kelluvan kiskojen yläpuolella. Junassa ei ole kuljettajaa ja se on todellinen esimerkki kuljetustekniikan ja tietoliikenteen yhdistämisestä.

Junalla alueelle ja alueella

Koska Expon teema on liikkuminen, on tehty kaikki mahdollinen alueen saavutettavuuden ja siellä liikkumisen helpottamiseksi muun muassa niin, että kaikkiin kohteisiin pääsee pyörätuolilla.

Näyttelyyn voi luonnollisesti tulla omalla autolla, mutta alueelle pääsee myös Vancouverin uudella junalla, jolle on annettu nimeksi Skytrain. Ensimmäinen 22 kilometrin pituinen linja keskikaupungilta kaupungin itäisiin lähiöihin on juuri valmistunut.

Kapealle neljän kilometrin pituiselle rantakaistalle rakennetulla näyttelyalueella taas voi liikkua paikasta toiseen yksiraiteisella junalla, joka on rakennettu pelkästään näyttelyä varten ja jolla on alueella seitsemän pysäkkiä. Juna kulkee alueen pääraitin yläpuolella ja muodostaa jalankulkijoillekin liikkumista opastavan selvän elementin.

Vaikutus on pysyvä

Alueen yleissuunnittelun epäkiitollisesta tehtävästä vastaava arkkitehti Bruno Freschi on suunnitellut myös kaksi näyttelyn pysyvistä rakennuksista, Expon symbolin, kaikkialle näkyvän teräspallon, ja näyttelyalueen ulkopuolella, liikekeskustan tuntumassa purjeita muistuttavien telttojen kattaman näyttely- ja kongressikeskuksen, jossa myös on kaupunkijunan ja autolautan liityntäasema.

Arkkitehti Bruno Freschi sanoo, että "maailmannäyttelyt ovat tilapäisiä, mutta niillä on pysyvä vaikutus isäntäkaupunkeihin". Expo 67 vauhditti Montrealia rakentamaan parissa vuodessa kolme metrolinjaa ja niihin yhdistetyn liikekeskustan jalankulkuverkoston.

Expo 86 on nyt jo parantanut Vancouverin liikenneolosuhteita ja aikaansaanut keskellä kaupunkia olevan joutomaan hankkimisen maakunnan omistukseen ja sitä mukaa yhtenäisen suunnittelun alaisuuteen. Ranta-alueesta on tarkoitus kehittää yhdistetty asuin-, teollisuus-, liiketoiminta- ja puistoalue.

Eriväriset osa-alueet

Näyttelyalueen selkäranka on alueen halki johtava katu ja sen yläpuolella kulkeva yksiraiteinen junarata. Koko kapea rantakaista on jaettu osa-alueisiin, jotka on jäsennelty kaupunkikortteleiden tapaan, sanoo Freschi. Erivärisillä osa-alueilla on omat ravintolansa, teatterinsa ja esiintymislavansa.

Pysyvät rakennelmat, joita ovat kansojen aukion ympärillä olevat isäntämaakunnan lasirakennukset, ravintoloiksi ja junamuseoksi muutettu vanha veturihalli sekä Freschin suunnittelema kimalteleva teräspallo, muodostavat kiintopisteet.

Välialueille sijoittuvat moduulimittaisista teräskehikoista kootut eri maiden näyttelypaviljongit. Rakennelma koostuu hopeanvärisestä teräsristikosta, teräsputkipilareista ja puisista kattopaneeleista. Moduuleista kootut hallit voivat laajeta 250 neliöstä 5000 neliöön ja kuitenkin sisätila säilyy yhtenäisenä ja avoimena. Kehikot on tarkoitettu vain kulisseiksi, sanoo Freschi. Vasta ulkoseinät antavat paviljongeille identiteetin.

"Valtatie 86" on rannasta alueen poikki ulottuva parisataa metriä pitkä nelikaistainen betonitie, joka on newyorkilaisen ryhmän suunnittelema veistos. Sen yli kaksisataa esinettä edustavat 1950- ja 1960-lukuja. Vaaleanharmaiksi maalattuina ovat vanhat autot, moottoripyörät, rullalaudat, pyörätuolit ja jopa avaruusalus kivettyeet liikkumattomiksi,

Erickson syrjäytettiin

Arthur Erickson, vancouverilainen arkkitehti, joka omaan kaupunkiinsa suunnittelemillaan huikeilla rakennuskomplekseilla, vuoren huipulle rakennetulla yliopistolla, meren rannalle sijoitetulla toteemin mittakaavaan sovitetulla kansatieteen museolla ja liikekeskustan 'kaadetulla pilvenpiirtäjällä', oikeustalolla, on saavuttanut kansainvälistä mainetta, olisi ollut itseoikeutettu Expon alueen suunnittelija.

Miksei näin kuitenkaan käynyt, sitä eivät kollegat ja kaupunkilaiset tiedä. Kaksikymmentä vuotta sitten Erickson suunnitteli Kanadan paviljongin Montrealin maailmannäyttelyyn, ja itse hän on sanonut näyttelyarkkitehtuurista, että "osa siitä on vain pelkkää ilottelua, ei vakavaksi tarkoitettua ... ja kaikeksi onneksi rakennelmat aina näyttelyn jälkeen puretaan".

Arthur Erickson olisi todennäköisesti saanut alueen kokonaisilmeeseen sitä svengiä ja leikkimieltä, jota siltä nyt puuttuu. Erickson on töillään myös osoittanut olevansa mittakaavan mestari. Kaupunki, joka on valtameren äärellä lumihuippuisten vuorten ympäröimänä ja jonka asuttavien alarinteiden metsät ovat rehevää sademetsäviidakkoa, ei siedä pikkupiirteistä näperrystä. Ericksonin kaikissa töissä on juuri oikea voima ja mitta tämän nuoren ja nopeasti kasvavan kaupungin siluettiin. Ei ole epäilystäkään, etteikö myös Expo olisi saanut hänen kynästään hieman enemmän vauhtia kuin sillä nyt on.


Kaikki kuvat: Marikki Penttilä.
Kautta linjan käytetty vankka teräsputki on miellyttävä käteen. Kaide on taivutettu sisäänpäin kiipeilyn estämiseksi. Valaisimet viimeistelevät kokonaisuuden. Alueen jalankulkuympäristostä Expon muotoilijatiimi käyttää nimitystä sitescape. Tämän ilmeen ja laadun kehittelyyn on todella paneuduttu. Penkit ovat muutamasta valmisosasta koottuja ja kaiteissa on laivan kaiteen muotoja kuten meren äärelle sopiikin.
Välialueille sijoittuvat teräskehikoista kootut eri maiden näyttelypaviljongit. Kehikot on tarkoitettu vain kulisseiksi. Vasta ulkoseinät antavat paviljongeille identiteetin. Expon symboli on Bruno Freschin teräsrakenteinen sekä auringossa että pimeässä valaistuna kimalteleva ja kauas näkyvä pallo. Rakennus on yksi niistä kolmesta, jotka jäävät paikoilleen näyttelyn jälkeen.
Brittiläisen Kolumbian eli isäntämaakunnan paviljonki koostuu kolmesta rakennuksesta tämän Kansojen aukioksi kutsutun keskihallin ympärillä.

MARIKKI.PENTTILA @ UUSIKAUPUNKI.FI

ARKKITEHTUURISTA JA KAUPUNKISUUNNITTELUSTA